Moonsorrow - Jumalten kaupunki

 

Moonsorrow - Jumalten kaupunki

 

Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ympäröimänä.
Joet vilkkaat risteävät
aikaa ammoista kuljettaen.

Saattue pysähtyy
lämpimään sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!

Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.

Ukkonen valaisee
seinämät vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsän
sen kansaa raviten.

Tuhannen vuotta kulunut kai
on siitä kun täältä lähdimme.
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.

Puisen pöydän äärellä
esi-isät juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veressä tanssien.

Vesi kadonneen järvenselän
iäisyydessä lepää.
Heikko pinta peilityyni väreilee
vain kosketuksesta ihmisen.

Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pettävät.
Niin jumalten kaupungin
kauneus edessämme katoaa.

English version

At the bottom of that valley
surrounded by heavenly towers.
There cross two brisk rivers
carrying long gone time.

Here the company will stop,
resting in the warmth of rain.
Somewhere far, far away
sounds a bronzen horn - hearken!

Path leads to a valley,
waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
to the golden house of the gods.

At the flash of lightning
the dreary mountains unveil.
Water pounds the green vault,
nourishing the woodland folk.

A thousand years may have passed
from the moment we left our home.
At last have we returned
to the city of the eternal.

Path leads to a valley,
waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
to the golden house of the gods.

Our forefathers, they feast
around a wooden table.
In the fragments of a broken spell
they dance with blooded feet.

The open, forsaken lake
is sleeping in forever.
The frail unrippled breaks
only at the touch of man.

A thousand years
for a brother to betray brother.
And the beauty of the city of the gods
will vanish before our eyes.

Moonsorrow - Pakanajuhla

 

Moonsorrow - Pakanajuhla

 

Veljet sekä siskot,

kokoontukaamme yhteen pöytään!
On meidän malja nostettava
uudelle jumalalle.

Tähden alla syntynyt
meidän seuraamme nyt liittyy.
Hän syö kaikki pöydän antimet
ja vapahtajaksemme ilmoittautuu.

Ketkä asettivat sankarinsa juhlittaviksi
aina meidän pyhiemme aikaan?
Ja he toistuvasti julkeavat puhua meistä häpäisijöinä!

Juopot eivät ulos astu lain,
valvova isäntä vaihtuu vain.
Sillä jok' ikistä päivää kuluvaa
seuraa loputon pimeä yö.

Pian suden uneen
taas vaipua saa...

Moonsorrow - Sankarihauta

 

Moonsorrow - Sankarihauta

 

 

 

 

Saapui hän keskelle hävityksen

kylään ammoin niin rauhaisaan.
Katot hehkuivat väreissä liekkien
ja veri rakkaiden peitti maan.

Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin.
Niin moni lieni jo tiellä tuonelaan
vaan he viel' ei veisi häntä mukanaan.

Vaik' joukkonsa hän kokosi liki lyödyistä,
yksin raivonsa vavahdutti julmaa vastusta.
Kai satakunta ruumista hän polki allensa,
armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla.

"Miekanterät vapauttakaa,
kostuttakaa kylmää rautaa!
Suokaa heille vihastanne,
hukuttakaa hurmeen virtaan!"

"Kilpien taa piiloutukaa,
pelkurit jo perääntykää!
Ohitsemme jos mielitte
viimeinenkin hautaan saattakaa!"

Harvatpa kertomaan säästyivät,
siksi veri yltyi virtaamaan.
Niin vain aika koitti myös sankarin
kirjailtu miekka kourassaan
(vaan mies taipumaton veljet rinnallaan
tarustoissa elää ainiaan).